Tyttö antoi lukijoilleen kirjahaasteen ja tartuin siihen oitis. Tehtävälistalla on nimittäin kilometrin mittainen pätkä töihin ja opiskeluihin liittyvää työtä, jota pyrin välttelemään kykyjeni mukaisesti. Siispä blogia päivittämään!
Huomasin äskettäin, että pidän itseäni edelleen kirjoja lukevana ihmisenä, vaikka saan nykyisin luettua vain muutamia (ei työhön tai opiskeluun liittyviä) kirjoja vuodessa. Aikaa olisi, vaikka toisin tekisi mieli väittää. Moni muu asia on kuitenkin mennyt jo vuosia lukemisen edelle. Lukemiseni on purskeista ja epäsäännöllistä: lomalla voin lukea viisi kirjaa yhteen menoon ja olla sitten lukematta mitään uutta (jo luettujen kirjojen satunnaista selaamista ei lasketa) moneen kuukauteen.
1) Mikä kirja itketti?
Pat Conroy: The Prince of Tides
Tähän osastoon sopivia kirjoja löytyy hyllystä vaikka kuinka paljon. Minuahan itkettää mikä vaan sopivassa mielentilassa. Kyseisen kirjan olen lukenut sekä suomeksi että englanniksi niin monta kertaa, että englanninkielinen laitos on nykyisin ruhjaantunut irtosivuversio. Vuorovetten prinssi on muuten sellainen nimi, josta ihan väkisinkin tulee mieleen joku harlekiiniromaani. Älkää kuitenkaan hämääntykö. Tämä kirja lukeutui niihin pariinkymmeneen kirjaan, jotka otin Suomesta mukaan ulkomaille muuttaessani. Sain jopa silloisen mieheni ylipuhuttua tarttumaan kirjaan, ja hienovaraisen tarkkailuni perusteella se sai myös muuten kivikasvoisen insinöörin liikuttumaan.
2) Mikä nauratti?
Dorothy Parker: The portable Dorothy Parker
1893 syntyneen amerikkalaisen kirjailijan, runoilijan ja kolumnistin kootut on loistava kokoelma pisteliään nerokasta satiiria. Parker kirjoitti Vanity Fairiin, Vogueen ja The New Yorkeriin jo 20-luvulla. Kirjoitukset ovat nokkelia, oivaltavia, surullisiakin. Usein niitä kuitenkin lukee pieni hymynkare suupielessä. En ihmettele, että tarinan mukaan Parkerin ehdotus omaksi hautakirjoituksekseen oli "Excuse my dust."
3) Mikä oksetti?
Anja Kauranen: Lemmikkikaupan tytöt
Ahdistava, herättelevä, mutta aika yksiulotteinen kirja. Luin jollakin lomalla, ja sen jälkeen tuli pakottava tarve saada nopeasti jotain iloisempaa tekstiä pään sisään. Jostain syystä saman loman lukupakettiin kuului muitakin raskaita aiheita käsitteleviä suomalaisia kirjoja, kuten Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty.
4) Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
William Somerset Maugham: Veitsen terällä
En tiedä miksi valitsin tämän tähän. Olen aina rakastanut Maughamin tekstejä (kuten ehkä joku on jo hoksannut blogini nimen perusteella), vaikkei tämä kirja ehdoton suosikki olekaan. Isabelin hemmoteltu, itsekäs luonne vaikuttaa hyvin kylmältä ja julmalta, enkä missään tapauksessa näe siinä itseäni kokonaisena. Ehkä jokin osa minusta pahimmillani kuitenkin sopii Isabelin olemukseen. Motiivina häikäilemättömälle toiminnalle on kuitenkin Rakkaus.
5) Minkä kirjan jätit kesken?
Mihail Bulkakov: Saatana saapuu Moskovaan
Miksiköhän tämä on jäänyt kesken? Sain tämän lahjaksi ja lahjakirjojen kanssa olen aina vähän vaikea. "Tämänhän pitäisi olla hyvä, kun kerran sitä on minulle suositeltu ja jopa minua varten hankittu". Luin ensimmäiset 50 sivua ja sitten se unohtui johonkin. Pitääpä ottaa lukulistalle sitten joskus kun on taas aikaa, luultavasti n. vuonna 2014.
6) Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
Sama pätee muihinkin Joenpellon romaaneihin. Odotin koko ajan jotain mielenkiintoista käännettä, joka olisi jotenkin antanut kirjaan sisällön. Tähän osastoon voisin lisätä myös Peter Høegin Lumen tajun, jonka olisin lopettanut ensimmäisen luvun jälkeen, ellei hyvä ystäväni olisi kehunut sitä tajunnan räjäyttäväksi lukukokemukseksi. Ei ollut.
7) Minkä kirjan luit uudestaan?
Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
Tähän kategoriaan olisin voinut lisätä kolmanneksen omistamistani kirjoista. Olen kirjoihin palaavaa laatua, ja luen tuttuja kirjoja usein paloissa ja pätkittäin, erityisesti ennen nukkumaanmenoa. Honkasalon kirjan luin ensimmäisen kerran heti sen ilmestyttyä, kun sain siitä jonkun näytekappaleen. Kuriositeettina voin kertoa, että suurin osa siitä tuli ahmittua eteläafrikkalaisen hotellin kylpyammeessa.
8) Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
Kata Kärkkäinen: Vangitse minut vapaaksi
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mallit, missit tai laulajat vaihtavat alaa, mikäli heillä on siihen kykyä. Sitä paitsi pidin kovasti jostakin Kärkkäisen aikaisemmasta kirjasta, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Tämä oli kuitenkin huono (mutta löytyy näköjään edelleen kirjahyllystäni). Olisin voinut mainita tässä myös minkä hyvänsä niistä aikuisten tyttökirjoista, joita jostain syystä edelleen ostan matkalukemiseksi. Sitä lajia ei tietämykseni mukaan ole kirjoitettu hyvin kuin kerran. Bridget Jones's Diary on hiirenkorvilla.
9) Mitä kirjaa suosittelet?
Riikka Pulkkinen: Raja
Tunnen hävettävän huonosti suomalaista nykykirjallisuutta. En lue juoppohulluja tervolaisia remeksiä, enkä ole muutenkaan Akateemisen uutuushyllyn vakiovieras. Viime vuosina (huom. tämänvuotisista kirjoista minulla ei ole mitään käsitystä) olen kuitenkin törmännyt muutamaan erinomaiseen naiskirjailijaan, kuten mainittu Honkasalo, Pulkkinen ja jopa yllättävän hyvä Sofi Oksanen. Raja on melko uusi tuttavuus, jonka olen ehtinyt kahlaamaan pariin kolmeen kertaan.
10) Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?
Charles Dickens: David Copperfield
Tämä oli ensimmäisiä englanniksi lukemiani kirjoja, enkä voi vieläkään ymmärtää miksi. Kokonaisia lauseita ja kappaleita meni ohi (ja huh, ne olivat pitkiä lauseita ja kappaleita!) koska sanakirjan kanssa lukeminen oli yhtä tuskaa. Kahlasin kuitenkin kaikki n. 500 sivua loppuun, enkä ainakaan vuoteen koskenut yhteenkään englanninkieliseen kirjaan. Luin muuten kirjan viimeiset sivut junassa matkalla Kuopioon ja lahjoitin opuksen sen jälkeen vieressäni istuneelle miehelle, joka sattui esittämään siitä jonkun kommentin.
Haluan jatkohaastaa lukupiiriin ainakin Sokean Kanan, Katleenan, Katan, Minhin ja Marin!
Kuva täältä.
Tekstit
