lauantai 1. elokuuta 2009

Pizzaa ja sirkushuveja


Postilaatikossani on viimeiset vuodet ilmoitettu selväsanaisesti, etten ole halukas vastaanottamaan mainoksia, kiitos vaan. Siitä huolimatta sinnikkäimmät niitä jakavat, eikä se aina niin suuri vahinko ole. Ainakaan jos mainosposti onnistuu hymyilyttämään, kuten eräänkin italialaisia lättyjä toimittavan yrityksen esite.

Perinteisten bolognesejen ja tropicanojen sijaan tämä nimittäin oli nimennyt pizzansa (kieltäydyn käyttämästä kirjoitusasua "pitsa") mielikuvituksellisemmin. Weddingin tilaamalla saa kinkkua ja salamia, Ex-loveriksi on taas nimetty tulinen kebab-pizza. Ja herkkusieniä ja katkarapuja näköjään kaipaa se, joka saa soperrettua tilauspuhelimeen koodisanan Hangover. Parantuukohan Divorcen aiheuttama mielipaha jollakin tavoin jauhelihalla ja kinkulla? Eikö sydänsuruihin yleensä ole auttanut suklaa, eikä naudanliha ja sipuli (Heartbreak)?

"Kerro se kukkasin" voi siis hyvinkin olla aikansa elänyt sanonta. Kätevämminhän sitä viestittää tunteensa tilaamalla treffiseurassa esimerkiksi Passionin ja Honeymoonin, tai peräti Hot-loverin.

Näistä ajatuksista tuli yhtäkkiä mieleen teiniaikainen ystäväni Herra P, lahjakas verbaalikko, jolla oli taito hauskuuttaa minua keksimällä kaikenlaisia huvittavia ja yllättäviä tilanteita ja sovittamalla niihin yhtälailla hassuja reagointitapoja. En muista niistä puoliakaan, mutta vakiohahmoina näissä tarinoissa esiintyivät ainakin Linnanmäellä lokinkakan päähänsä saanut hermostunut nuorukainen sekä ihminen, joka osasi kuvata tunteitaan ainoastaan Joel Hallikaisen laulun sanoin. (Tässä välissä voisinkin jakaa kanssanne tämän koomikko Catherine Taten sketsin Buntysta, joka haluaa alleviivata tunnetilaansa jukeboxin avulla. Video on hieman pitkä, mutta katsomisen arvoinen!)

Musiikilla on tunnetusti suuri vaikutus mielentilaan. Esimerkiksi lapsuuden sunnuntaiaamut muistan edelleen synkkinä ja jopa vähän pelottavina. Jos kirkkoon ei menty, kuunneltiin jumalanpalvelusta ainakin radiosta. Paatokselliset, väräjävällä äänellä veisatut virret onnistuivat luomaan kotiinkin juhlavan, mutta hieman alakuloisen tunnelman. Eteläisellä pallonpuoliskolla asutusta ajasta taas muistan aika kliseisesti tapahtumien taustalla soineen musiikin ja sen luoman eksotiikan. Toki siellä muutakin tehtiin, kuin notkuttiin rannalla, mutta valtamereltä tuleva tuuli, paljaat jalat, avotulen tuoksu ja rantabileet rytmittyvät saumattomasti muistoissani rumpuvoittoisella alkuperäismusiikilla.

Joskus vuosia sitten tein tietokoneelleni eri teemoihin sopivia musiikkikansioita. Oli sellainen, jota soittelin saadakseni lisäenergiaa vaikka siivoamiseen, toinen luomaan iloista mutta hetkittäin rauhallista tunnelmaa kotibileisiin sekä sellainen, jonka saattoi laittaa soimaan, jos tiedossa oli romanttinen ilta (silloin en vielä ollut kuullut pizzatilaus-optiosta). Radioon ei nimittäin näissä asioissa voi luottaa. Kuvitelkaa nyt mielessänne iltaa, jossa tilanne herkän rakkausballadin edesauttamana olisi edennyt intiimiksi ja yhtäkkiä ilmoille raikaisi vaikka Veikon Koneen mainos, tai joku ilakoivan humoristinen renkutus. Vähemmästäkin, ja niin edelleen.

Nyt päätän tajunnanvirtani tähän, puen ylle kesämekon ja lähden kuuntelemaan jonkun muun soittamaa musiikkia. Mukavaa lauantaita!



Kuva täältä.

3 kommenttia:

  1. Menevätköhän noin palastava-nimiset pizzat kaupaksi meille norsuja tarkkaileville suomalaisille, mitä se se pizzakuskikin ajattelisi, jos...
    Mistä tulikin mieleen Lumenen huulipunien nimet. Kaivoin kosmetiikkakukkaroa: Pieni pyyntö, Kuljen polkujani, Katse aavalle ja Hurmaan sinut. Viimeisintä suositteli nuori miespuolinen tuote-esittelijä - taisi pitää tilannetta aika epätoivoisena.

    Hauskaa, että musiikin kuuntelun ohessa olet välillä kirjoittelutuulellakin!

    VastaaPoista
  2. Heh, siis paljastava-nimiset...

    VastaaPoista
  3. Hei SK! Ovat muuten Lumenella keksineet nerokkaita nimiä. Kuka voisi kieltäytyä hurmaamisesta - sehän olisi suorastaan epäkohteliasta!

    VastaaPoista