perjantai 10. huhtikuuta 2009

Lapsuus se on korvaamaton


Muutamassa blogissa on viime päivinä listattu lapsuuden muistoja. Pakkohan se oli itsekin:

1) Sain joskus pari-kolmevuotiaana kuunnella musiikkia isojen, pehmustettujen kuulokkeiden kautta, jotka isä auttoi asettelemaan päähän niin, etteivät hiuspampulat painaneet korvia. Saatoin istuskella pitkiäkin aikoja olohuoneen villamatolla ja kieputella kuulokkeiden kiharaa johtoa sormien ympärille. Kerran kesken sulosävelien sain jonkun äkkinäisen idean ja ryntäsin siltä istumalta kertomaan siitä jollekin unohtaen, että olin kuulokkeilla kiinni stereoissa. Olisi voinut kuvitella, että johto olisi irronnut, mutta niin vain sain kiskottua koko laitteen lattialle. Joku osa meni kai rikkikin.

2) Olen syntynyt vuodenvaihteessa. Kesällä reilun kolmen ikäisenä olin ensimmäistä kertaa vieraana naapurin tytön syntymäpäiväjuhlissa - jostain syystä niin että äiti vei ja haki minut muttei itse jäänyt paikalle. Kotona olin kertonut, että juhlat olivat olleet oudot koska "siellä ei ollut edes joulukuusta".

3) Sain joskus kuusivuotiaana lahjaksi kauniin, kirjaillun muistikirjan. Koska se oli niin hieno, siihen kirjoitetun tekstin piti olla tietenkin täydellistä. Ihan alkuvaiheessa tein kuitenkin kuulakärkikynällä virheen, eikä auttanut kuin poistaa koko sivu pikkutarkasti repien. Pahaksi onneksi oli kuitenkin kesä ja olin isovanhempieni luona hoidossa. Kirjoista tarkka Mummi nimittäin suuttui muistikirjan tuhoamisesta niin, että antoi reippaan tukkapöllyn ja piilotti aarteeni keittiön vihreäksi maalattuun yläkaappiin. Olin niin tyrmistynyt, että soitin itkien äidille töihin ja sainkin tahtoni läpi. Ja aiheutin mummille ja äidille viikkoja kestäneen riidan.

4) Isoisoisäni eli yli satavuotiaaksi. Hän oli omaishoidossa ja näki usein meitä serkuksia. Eräänkin kerran olin isopapan huoneessa ja istuin sängyn vieressä pienellä jakkaralla laulamassa papan lempilauluja. Juuri ennen kuin kuorsaus alkoi, vanhus komensi ankaralla äänellä laittamaan radion kiinni kun sieltä tulee "aina sitä samaa". En tiedä vieläkään olisiko pitänyt loukkaantua vai olla imarreltu.

5) Sukulaispariskunta alkoi yllättäen kohdella toisiaan erityisen huomaavaisesti jopa vieraiden läsnäollessa. Mies saattoi laskea kätensä vaimon kädelle, sipaista hellästi tämän hiuksia ja sanoa jotain kaunista. Meistä lapsista se oli hassua ja noloa ja kiusottelimme siitä perheen poikaa. Vähän ajan kuluttua vaimo kuoli syöpään.

6) Äiti meikkasi kotona kylpyhuoneessa, mutta (toisella) Mummilla oli puuterin ja hajuveden tuoksuinen peilipöytä, jonka laatikoissa oli vaikka mitä mielenkiintoista. Olin saanut luvan katsella ja kokeilla myös koruja, jotka olivat samettirasioissa oikeanpuoleisissa laatikoissa. Ihanin kaikista oli monikerroksinen helmikaulanauha, joka oli Mummillekin erityisen rakas. Kerran jouluaterialla sain luvan pitää sitä kaulassani pöydässä ja säteilin onnesta. Sitten menimme iltakävelylle, enkä käskystä huolimatta vienyt korua takaisin, vaan piilotin sen villahuivin alle kaulaani. Helmikoru putosi johonkin lumihankeen, eikä sitä löytynyt enää koskaan.

7) Perjantai oli siivouspäivä, eikä kotoa saanut silloin lähteä ennen kuin läksyt oli tehty ja oma huone narskui puhtauttaan. Inhosin siivoamista, mutta minulla oli Pirita-niminen ystävä, jolle kodinhoito oli intohimo. Joka perjantai Pirita tuli koulun jälkeen meille ja siivosi huoneeni samalla kun minä lueskelin tai soitin pianoa. Tämä muisto hämmentää minua, enkä oikein ymmärrä miten järjestelmään päädyttiin tai miten se kompensoitiin.

8) Muutimme eri paikkakunnalle toisen luokan jälkeen. Uudessa koulussa huomattiin ensimmäisen viikon aikana, että olin pahasti jäljessä matematiikassa. Pärjäsin muissa aineissa hyvin, mutta en käytännössä osannut laskea lainkaan. Tämä luontaisen kyvyn puuttuminen selittää mahdollisesti muitakin asioita.

9) Mökillä Ukki tuli herättämään ja pyysi mukaansa kokemaan verkkoja ja katiskaa. Ranta oli varjoisa ja luonnonkivestä tehdyt portaat tuntuivat kylmiltä jalkapohjissa. (En muista ikinä käyttäneeni mökillä kenkiä.) Lasikuituvene liukui suhisten kaislojen läpi, minä soudin ja Ukki piti perää. Järvellä aurinko alkoi lämmittää. Saimme yhden hauen ja joitakin pikkukaloja. Vesikasvit tuoksuivat ja tein ulpukoista paluumatkalla seppeleen, vaikka ne olivatkin vähän limaisia.

10) Viimeiseksi ehkä mukavin muisto. Olin nelivuotiaana äidin kanssa ruokakaupassa ja ilmoitin ettei lihatiskin lasiseen vitriiniin saanut koskea ja että se oli kuuma. Kysyttäessä kerroin tietooni selityksenkin: "siinä lukee niin".

Kuva täältä.

14 kommenttia:

  1. Lapsilla on hyvä kuulo ja näkö, sekä jokin salainen taju tulevasta. Kyllä näistä tulee todella hyvä mieli. Tuo Ukin kanssa tehty retkikin, siitä näkyy, kuinka tärkeitä ovat pienet asiat, joissa lapsi on otettu huomioon.

    VastaaPoista
  2. mm: kiitos kommentista ja ideasta yleensä. Näiden lisäksi tuli mieleen paljon muitakin lapsuuden tapahtumia, joille oli illan myöhäisinä tunteina hauska hykerrellä.

    Tuli myös palauttaneeksi mieleensä, että ihan samalla tunnerekisterillä sitä on menty lapsena ja mennään edelleen. Vain surun, pelon ja ilon syyt ovat saattaneet muuttua. Kun omia lapsia ei ole, tuollaiset perusasiatkin välillä hämärtyvät.

    VastaaPoista
  3. Tuo korvakuuloketemppu meinaa minulla jatkuvasti onnistua läppärinkin kanssa!
    Mummin kaulakorun katoaminen kuulostaa varsinaiselta tragedialta, etenkin jos kysymyksessä on sama ankara mummi kuin muistikirja -muistossa.

    Jännittäviä muistoja, sellaisia, jotka ovat herättäneet poikkeuksellisia tunteita. Ja mukavimmat jätit näköjään loppunousuksi.

    VastaaPoista
  4. SK: toivottavasti sait nauttia mukavasta pääsiäisestä!

    Kaulakoru-Mummi oli isän äiti, onneksi lempeämpi kuin toinen. Ihan rangaistuksetta ei silti tuostakaan selvitty. Pahinta kyllä ehkä oli se, että aidosti huomasi aiheuttaneensa toiselle suurta surua. Koruun liittyi nimittäin tarina, josta melkein voisin kirjoittaa myöhemmin oman juttunsa.

    VastaaPoista
  5. Kohta 2. Itse myös joulun aikoihin syntyneenä, jaksan vieläkin hämmästellä että toiset viettävät synttäreitään KESÄaikaan. :)

    VastaaPoista
  6. Noora, sanopa muuta! Joillakin ne lahjatkin jakautuivat mukavasti pitkin vuotta, toisin kuin meillä :-)

    VastaaPoista
  7. Kohdalle kaksi repesin, lapsen logiikka on joskus niin hienoa :)

    Ja olen syntynyt kesalla, mutta kun toisaalta oli kesaloma ja toisaalta kiireinen aika maatilalla kasvaneilla, niin en ole oikein ikina sisaistanyt synttarien juhlimista...

    VastaaPoista
  8. Toivottavasti sait sentään synttäreinä vapautuksen pelto-orjuudesta :-)

    VastaaPoista
  9. Kyllä tulin hyvälle mielelle minäkin näistä. Itsellänikin on silloin tällöin tapana muistella lapsuuttani, josta myös minulla on säilynyt samankaltaisia, varsin hauskoja muistikuvia...

    ...kuten esimerkiksi se kun minulle valkeni sellainen fakta; että pullat ruskistuvat uunissa siksi että siellä on kuuma - ei siksi että siellä on keltaista valoa kuten uimarannalla ;)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kommentista! Eikö olekin ihanaa, että joidenkin oivalluksien synnyn muistaa edelleen? Useimpien ihmeiden muuttuminen arkipäiväiseksi, selitettäväksi ilmiöksi kun on matkalla aikuisuuteen unohtunut.

    VastaaPoista
  11. Hauska meemi! Itsekin kuulun niihin, jotka saavat joulu- ja synttärilahjat samassa paketissa.

    Jään kiinnostuneena odottamaan helminauhan tarinaa.

    VastaaPoista
  12. Joulun lapsia on siis joukossa enemmänkin :-)

    Helminauhasta voisi tosiaan jossakin vaiheessa kirjoittaa. (Tai ylipäänsä jostakin kunhan kevään kiireet hellittävät.)

    VastaaPoista
  13. Ihania lapsuudenmuistoja,näitä oli kiva lukea!

    VastaaPoista
  14. Kiitos Yealian! Niitä oli myös kiva muistella ja kirjoittaa :-)

    VastaaPoista