Vaatteet tekevät naisen

Women usually love what they buy, yet hate two-thirds of what is in their closets.
– Mignon McLaughlin, The Neurotic's Notebook, 1960

Siivosin eilen vaatekaappini. Sellainen mielenhäiriö iskee yleensä noin kerran vuodessa ja ihan odottamatta. Olin jo käymässä nukkumaan, kun yhtäkkiä sängynpäällinen olikin täynnä vaatekaapin myllerrystilasta kiskottuja riepuja. (Tästä saa sellaisen käsityksen, että yllätyn itsekin omista tekemisistäni. Tarkemmin ajatellen se ei ole kovin kaukana totuudesta tällaisella tee ensin, ajattele sitten -tyyppisellä, impulsiivisella ihmisellä.)

Lajittelun jälkeen pääsin pohtimaan seuraavia asioita:

1) Mikäli laihdun viidestä kymmeneen kiloa, minulla on runsaasti uudenveroisia vaatteita käytettävänä. Näiden lisäksi myös huomattava määrä täysin käyttämättömiä vaatteita, koska kuulun niihin ihmisiin, jotka kuvittelevat motivoivansa itsensä laihtumaan ostamalla liian pieniä vaatteita. Tässäkin asiassa voi näköjään liiotella: mitä käyttöä minulla voi mahdollisesti olla kaksi vuotta sitten ostetuille housuille kokoa 32? Eikä kyseessä ole siis housujen tuumakoko vaan naistevaatekoko, joka itselläni on 38. Toivottavasti ei koskaan mitään.

2) Nelliina epäili hankkineensa osan vaatteistaan merkin vuoksi ja pohti pitäisikö niistä/ niitä lainkaan, ellei niskassa komeilisi lempivaatemerkki Dieselin logo. Minulla on muutama Sandin vaate, jotka epäilen takavuosina hankkineeni em. syystä. Mitä esimerkiksi teen kullan värisillä rypytetyillä housuilla, joiden lahkeet näyttävät siltä, että ne olisi viimeistelty hienovaraisesti moottorisahalla, ja jotka on suunniteltu ihmiselle, jolla on vyötäröä kapeampi lantio? En minäkään tiedä, mutta alennusmyynnistä ovat sellaisetkin lähteneet mukaan.

3) Lahjaksi saadut vaatteet ovat oma lukunsa. Äitini, ihana ja kultainen, muistaa minua lähes joka merkkipäivä jollakin vaatekappaleella. Yhtä marjapuuron väristä fleecea olen velvollisuudentunnosta käyttänyt kerran, muut lahjavaatteet olen survonut johonkin yläkaappien uumeniin. Ja syystä. Tiedättekö muuten, mitä sain kerran jo edesmenneeltä isotädiltäni Hilleviltä joululahjaksi? Uimasukat. Kyllä! Sellaiset valkoisenharmaat, nilkkapituiset, löperöt kumisukat, joita olisi kai kuulunut käyttää uimahallissa pöpöjen välttämiseksi. Käyttämättä jäivät nekin.

4) Jos joskus joudun päättämään yrityksemme liikelahjoista, en ainakaan ikinä keksisi lahjoittaa kenellekään logollamme varustettuja vaatekappaleita. Olen jostakin syystä säästänyt muiden yritysten logoilla tärveltyjä t- ja pikeepaitoja, joita olen erilaisissa yhteyksissä antanut itselleni lahjoittaa. Ei kai kukaan niitä halua kirppikselläkään ostaa, eikä käyttämättömiä vaatteita viitsisi roskiinkaan heittää. Saman sarjan lippiksiä ja pipojakin olisi, jos joku huolisi. Päähineistä tuli mieleen, että näin eilen keski-ikäisellä naisihmisellä mustan pipon jossa oli teksti "Minulla on maailman paras hevonen". En usko, että käyttäisin sellaistakaan, eikä ainoa syy ole esitetyn väitteen paikkansapitämättömyys.

5) Minulla on hassu tapa ostaa vaatteita korvaamaan ostoshetkellä päälläni olevia vaatteita. Jos esimerkiksi huomaan töissä, että ylläni oleva hame ei sovikaan muuhun asuun, saatan lounasaikaan käydä ostamassa uuden jonka puen saman tien päälle. Joskus jopa niin, että ostan lähes identtisen tuotteen jo omistamani kanssa. Tätä on vaikeaa perustella muuten, kuin että vaatteet on ainakin ostettu tarpeeseen (vaikkakin hetkelliseen).

Täältä tähän.